Miten opettaja-Antilla olisi varaa lastenhoitajaan?

arrow_back Takaisin artikkeleihin

Elina Lepomäki kirjoittaa 25.1.2019 blogissaan ystävästään Antista, joka työskentelee espoolaisessa lukiossa rehtorina ja halusi tarjota perheensä aikuisille vapaaillan. Kuitenkin Antin motivaatio vapaaillan tarjoamiseen katoaa, kun hän huomaa, kuinka monta tuntia hänen on työskenneltävä ”ostaakseen” tämän vapaa-ajan tarjoamalla töitä lastenvahdille.  

Lepomäki ottaa ansiokkaasti kantaa korkean rajaveroasteen synnyttämään motivaatio-ongelmaan sekä pintauttaa aiheen tiimoilta toisenkin yhteiskunnallisen ongelman, joka tekemättömästä työstä seuraa. Yhteiskunnan dynamiikka hyytyy, kun kaikki koetetaan tehdä itse.

Itsetekeminen on joka kodin protektionismia

Kotitaloudet Suomessa ostavat todella vähän palveluita kotiin. Syitä tähän on varmasti monia. Yksi lienee sitkeä olettama työn kalleudesta, toinen on varmasti syvällä kulttuurissamme. Kotitalousvähennys on tuonut palvelut yhä useamman talouden ulottuville, mutta silti teemme sitkeästi kaiken itse tai työ jää tekemättä, kuten Antin tapauksessa. 

Arviot teettämättä jätetyn – tai harmaan talouden kautta teetetyn – kotityön arvosta vaihtelevat valtavasti, mutta jokainen arvio puhuu miljardeista. Kun otetaan huomioon Lepomäen nostamat kerrannaisvaikutukset yhteiskunnassamme, puhutaan jo todella merkittävästä määrästä euroja. Kotitalousvähennyksen ehdottomaksi ansioksi on laskettava, että jo nykyisellä tasolla se tekee pimeän työn teettämisestä selkeästi taloudellisesti kannattamatonta. Muista riskeistä puhumattakaan.

On yleinen olettama, että kotitalous ei voi, tai sen ei kannata ostaa työtä muuta kuin yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta tai palveluja tarjoavalta yritykseltä.

On yleinen olettama, että kotitalous ei voi, tai sen ei kannata ostaa työtä muuta kuin yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta tai palveluja tarjoavalta yritykseltä. Myös Lepomäen kirjoituksessa tuntuu varsin vahvana tämä sama olettama. Usein myös väitetään, ettei kotitalousvähennystä saa tai vähennyksen määrä on paljon pienempi, mikäli kotitalous palkkaa työntekijän samaan työhön.

Suoraan palkkaaminen on edullisempaa kuin palvelun osto yritykseltä

Tehdäänpäs tästä pieni laskuharjoitus käyttäen pohjana Lepomäen esimerkkiä, jossa lastenvahdin työstä jää maksettavaksi kotitalousvähennyksen jälkeen 15 euroa. Kotitalousvähennyksen ollessa 50 prosenttia, saadaan lastenvahdin arvonlisäverolliseksi laskutushinnaksi 30 euroa/h.

Murretaan siis ensin myytti numero 1. Kotitalousvähennystä saa täysin vastaavin edellytyksin myös kotitalouden palkatessa työntekijän kuin ostettaessa yritykseltä. Yritykseltä ostettaessa kotitalouden on etukäteen tarkistettava, että yritys kuuluu ennakkoperintärekisteriin tai vähennys voi jäädä saamatta. Minullekin on kerran käynyt näin, opin kerrasta ja sittemmin olen aina tarkistanut tämän etukäteen.

Sitten myytin numero 2 kimppuun. Yritykseltä ostettaessa kotitalousvähennys on siis puolet laskutetun työn arvonlisäverollisesta hinnasta. Vähennyskelpoisessa hinnassa on mukana siis 24 prosenttia arvonlisäveroa, joten työn hinnasta kotitalousvähennys on itse asiassa noin 30,6 prosenttia (100 euron laskusta arvonlisäveron osuus on 19,40 euroa). Arvonlisävero tilitetään kokonaisuudessaan valtiolle, eikä se hyödytä työn tekijää millään tavalla. Sitä voi myöskään kotitalous vähentää, joten sitä ei voi laskea vähennyskelpoiseen työn hintaan mukaan. 

Palkatessaan tekijän suoraan, kotitalous saa vähentää kaikki palkan sivukulut sekä 20 prosenttia bruttopalkasta. Jos kotitalouden kokonaiskustannus on palkkaa maksettaessa 100 euroa, siinä on palkkaan liittyviä sivukuluja työstä riippuen 21–30 euroa. Työn luonne vaikuttaa vakuutusmaksujen suuruuteen. Lastenhoitajan tapauksessa prosentti on noin 21. 

Kotitalousvähennys: Palkatessaan tekijän suoraan, kotitalous saa vähentää kaikki palkan sivukulut sekä 20 prosenttia bruttopalkasta.

Tällöin 100 euron kokonaiskustannuksessa palkan tai palkkaluonteisten maksujen (esim. lomakorvaus) osuus on 79 euroa. Tästä summasta vähennyksen ollessa 20 prosenttia jää kotitalousvähennyksen jälkeen itselle maksettavaa 61,60 euroa. Kotitalousvähennys on siis esimerkkitapauksessa 38,4 prosenttia työn suorista kustannuksista. Eli siis efektiivisesti kotitalousvähennys on suoraan palkatessa selkeästi suurempi, kuin ostettaessa yritykseltä. 

Sivukuluina maksetut työeläke-, työtapaturma-, ryhmähenki- ja työttömyysvakuutukset ovat osa työn tekijän tämän päivän sosiaalturvaa ja työeläkevakuutus kartuttaa työntekijälle kertyvää eläkettä, joten ne voidaan selvästi laskea osaksi työn suoraa kustannusta toisin kuin arvonlisävero.

Paljonko satasella saa

Sitten bonus-sektori. Paljonko sillä satasella sitten saa työtä, jos lasketaan oikeiden tuntihintasuositusten mukaan? Tai montako tuntia Antin on työskenneltävä ostaakseen tunnin työtä? Lepomäen esimerkissä Antin nettoansio lisätyötunnista oli 10,70 euroa, joten käytän seuraavassa sitä samaa. 

Lastenhoitajan palkka on 9,50 euroa/h (MLL:n suositus). Edellä kerrotulla tavalla laskettuna lastenhoitajan tuntikustannukseksi tulee 11,50 euroa. Kotitalousvähennyksen jälkeen todelliseksi tuntikustannukseksi jää 7,08 euroa. 

100 euron nettokustannuksella saa lastenhoitotyötä itse palkaten yli 14 tuntia ja yksityiseltä elinkeinoharjoittajalta 6,7 tuntia.

Siten 100 euron nettokustannuksella saa lastenhoitotyötä itse palkaten yli 14 tuntia ja yksityiseltä elinkeinoharjoittajalta 6,7 tuntia. Antin yhden tunnin 10,70 euron nettoansiolla saa siis hiukan reilun tunnin lastenhoitotyötä, mikäli hän toimii itse työnantajana. Lepomäen esimerkissä ollutta siivoustyötä Antti saisi Kiinteistöalan työehtosopimuksen mukaisella palkkaustasolla hiukan vähemmän.

Verokiila on silti kohtuuton

Tämä esimerkki ei tietenkään muuta sitä faktaa, että verokiila Antin kaltaisten työtä tekevien ahkerien ihmisten kohdalla on täysin kohtuuttomalla tasolla. Verokiilan paksuutta pahentaa entisestään juuri nämä Lepomäen esiin nostamat kerrannaisvaikutukset. 

Jos Antti ei palkkaa lapsenvahtia, saattaa myös jäädä jonkun nuoren ensimmäinen kosketus työelämään saamatta. Lisäksi Antin jäädessä kotiin jää ravintola ilman asiakasta ja palvelu myymättä. 

Keskityin tässä kirjoituksessa yksinomaan rahallisiin motivaatiotekijöihin ja pyrin todistamaan, ettei todellakaan tarvitse olla teollisuuspohatta ostaakseen palveluita. Mikrotyön teettämiseen liittyvän byrokratian olemme SuoraTyöllä jo poistaneet, ja Antin kaltaisille mikrotyönantajille kehittämämme palvelu on täysin maksuton

Motivaatiota Antti löytää varmasti myös perheen aikuisten yhteisestä vapaaillasta ja perheen yhteisestä ulkoiluhetkestä.

Jani Laatikainen
Toimitusjohtaja
SuoraTyö Oy

 

LUE LISÄÄ:

Ota palvelu käyttöön! arrow_forward

arrow_back Takaisin artikkeleihin

Lisää aihealueelta