Työttömyys ei ole luonnonvoima

arrow_back Takaisin artikkeleihin

Työttömyys, kuten ei työllisyyskään, ole luonnonvoima. Työttömyys ja sen vastinpari työllisyys ovat ihmisyhteisön sisäistä dynamiikkaa. Kyse on ihmisten toimeentulosta, joka perustuu yhteiskunnassa vallitsevaan työnjakoon. Silloin myös yhteisöllisillä päätöksillä voidaan asioita korjata.

Rajallisten resurssien maailmassa yksien syrjäytyminen lisää toisten taakkaa, joskin tämä on vain asian materiaalinen puoli. Vielä suurempi yhteiskunnan pulma on, että osa yhteisön jäsenistä ajautuu yhä kauemmas osallisuudesta. 

Vaikutukset ovat yksilölle traagiset, mutta samalla yhteiskunta kokonaisuutena vähin erin invalidisoituu ja muuttuu levottomaksi. Yksilöiden tilanteet muuttuvat periytyviksi yli sukupolvien, ja yhteiskunnan resurssit kuluvat hyvinvoinnin edistämisen sijasta pahoinvoinnin ehkäisemiseen. Kierre on väärällä jengalla.

Yli kymmenen miljardia haaskuuseen

Pellervon taloustutkimuksen mukaan nykytyöttömyyden vuosikustannus on 11 miljardia euroa. Puolet siitä on suoria työllisyyden ja työttömyyden hoitoon hupenevia resursseja, toinen puoli on työttömyyden välillisiä, kansantaloutta kurittavia vaikutuksia. Summa on suuruudeltaan noin viidennes valtion budjetista, vaikka kaikki kustannukset eivät olekaan suoraan budjettirahaa.

Helsingin Sanomien tämän päivän pääkirjoitus kehottaa, ettei työttömyyttä torjuttaisi pelkästään työttömiin keskittymällä. Hesarin mukaan samaan aikaan pitäisi uudistaa työelämää, työmarkkinoiden pelisääntöjä ja sosiaaliturvaa sekä rohkaista yrityksiä muuttumaan.

Osaoptimoinnista kokonaishoitoon

Työttömyyden hoidosta on muodostunut julkisella sektorilla oma toimialansa, jonka toiminnan periaatteet ovat osin sisäsiittoisia ja toimintaa ylläpitäviä. Työllistettävistä tulee materiaalia työttömyyden hoidon apparaattiin. Ulospääsyä on vaikea löytää kuin kasinosalissa.

Hesarin luettelemia uudistuskohteita ei pitäisikään kehittää toisistaan irrallisina. Niitä onkin syytä kehittää hyödyntäen niiden kykyä hyödyttää toisiaan. Esimerkiksi sosiaaliturvan kokonaisuudistus tavoittelee osaltaan juuri tätä yhdistämällä yhteiskunnan tuen ja ansiotulon. Muutama viikko sitten käynnistynyt Tulorekisteri antaa mahdollisuudet yhteiskunnan toimijoiden nopeampaan reagointiin ja päätöksentekoon.

Mikroyritykset työllistämään

Työantajapuolella voidaan klassisen suurten yritysten työllistämisvaateen ohella kiinnittää huomiota mikroyritysten mahdollisuuksiin työllistää. Tänä päivänä ei voi väittää, että byrokratia estäisi yrityksiä työllistämästä. 

Edes Tulorekisterin tuoma lisävelvollisuus ei vaikeuta yksinyrittäjän velvoitteita, mikäli yritys käyttää tarjolla olevia palkanmaksu- ja HR-palvelualustoja. Alustojen helppoutta ja kokonaisvaltaisuutta kannattaa toki vertailla. Parhaita ovat sellaiset, jotka hoitavat kaikki työnantajan velvollisuudet yhdellä maksulla.

Suomessa on yli 260 000 mikroyritystä, jotka voisivat tarjota työtä kulloisenkin tarpeensa mukaan. Työntekijälle se tarkoittaa usein määräaikaisia työsuhteita. Se ei sinänsä poikkea yksinyrittäjän arjesta; hänkin joutuu joka päivä mittauttamaan työpanoksensa arvon markkinoilla.

Päätöksenteolla voidaan tuulen suunta kääntää

Parhaimmillaan edellä mainittu johtaa työntekijöiden haluun kehittää itseään ja ylläpitää työmarkkina-arvoaan. Yhteiskunnan sääntöjen joustavuuden kasvaessa sekä työn kohtaantoa helpottavien palvelujen yleistyessä ja monipuolistuessa paljon parjatut ”pätkätyötkään” eivät ole työmarkkinoilla uhka vaan mahdollisuus.

Työllisyys ei ole enää kiinni sattumanvaraisesta luonnonvoimasta vaan ihmisten tahdosta ratkaista ongelmia. Yhteiskunnan rakenteiden joustavuus luo suotuisan toimintaympäristön.


Taneli Hassinen

Kirjoittaja on työskentelee Viestintätoimisto Framilla Finlandissa Senior Advisorina.

arrow_back Takaisin artikkeleihin

Lisää aihealueelta